Olkaamme siis suomalaisia!
Tunnettu sanomalehtimies A. I. Arwidssonin lausui kertoman mukaan jo 1810-luvulla: ”Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia.” Kesti kuitenkin pitkään ennen kuin varsinainen suomalainen identiteetti alkoi rakentua.
Lönnrotin Kalevala loi 1840-luvulla kuvaa vanhasta ja sankarillisesta sivistyskansasta. Se kuva ei kauaa kestänyt. Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi esitteli jo 1860-luvulla suomalaiset varsin humoristisessa valossa: sinällään työteliäinä ja vilpittöminä, mutta hieman yksinkertaisina ja itsepäisinä. Varsinkin Nummisuutarien ja Seitsemän veljeksen hahmot häilyvät vapaudenkaipuun, yhteiskunnan määräysten ja moraalisen velvollisuuden ristipaineessa. Tällaiset ainekset ovat edelleen keskeisiä suomalaista mentaliteettia käsittelevissä kaskuissa.
Suomalaisten miesten vapaudenkaipuu ilmenee myös viinankäytöstä kertovissa kaskuissa. Suomessa suhde alkoholiin on aina ollut kaksijakoinen: toisaalta tuomitseva, toisaalta humaltumista ihaileva. Jo säätyläisaikaan kaupunkien herrasväki naukkaili luontevasti, kun taas talonpoikien humaltumista paheksuttiin. Kieltolaki toi juomiseen kielletyn hedelmän hurmaa, ja ryyppäämisestä tuli jopa ihailtu kansalaistottelemattomuuden muoto. Suomalaisesta viinapäästä tuli kaskujen runsaudensarvi.
Zacharias Topelius määritteli 1800-luvun puolivälissä neljä ”pilaria”, joihin suomalaisen kansan identiteetti pohjautuu: harkitsevaisuus, itsepäisyys, sulkeutuneisuus ja rauhallisuus. Nämä pilarit voi nähdä edelleen esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuvien henkilögalleriassa – ja niiden varaan rakentuvat usein myös suomalaisista kerrotut vitsit.
Koulutus, tiedonvälitys ja matkailu avarsivat maailmankuvaamme 1900-luvun puolivälin jälkeen, ja suomalaista mentaliteettia alettiin verrata muihin kansoihin. Näin syntyivät vitsityypit, joissa useimmiten suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen päätyvät kilpailutilanteeseen, jonka jokainen ratkaisee omalla tavallaan. Ja suomalainen tietysti vie voiton… Kahden rakkaimman naapurin lisäksi vitsien vertailukohtina ovat olleet myös muun muassa venäläiset, amerikkalaiset ja saksalaiset.
Suomalaisuuden hienoimpia piirteitä on se, ettemme ota itseämme kovin tärkeästi. Olemme aina valmiita nauramaan itsellemme – tai ehkä paremminkin liioitellulle ja kärjistetylle kuvalle itsestämme. Muualla maailmassa nauretaan naapureille, mutta mepä nauramme itsellemme!
