Kaupungistumisesta huolimatta metsä on valtaosalle suomalaisista nykyäänkin tuttu ympäristö. Lähes kaikki ovat käyneet marjassa tai sienessä tai kalastaneet, ja metsästäjiäkin on yhä monta sataa tuhatta. Ei siis ihme, että eränkäynti on poikinut runsaasti kaskuja ja tarinoita, joista tässä muutama.
Kaveriporukka oli eräretkellä Lapissa. Eräänä päivänä he päättivät lähteä kalastamaan ja löysivätkin mukavan pienen tunturijärven. He olivat hädin tuskin ehtineet aloittaa, kun jostain ilmestyi kalastuksenvalvoja ja murahti:
– No niin, löytyykös herroilta kalastuslupia?
Yksi kavereista heitti heti onkensa maahan ja lähti juoksemaan kohti metsää. Valvoja ampaisi salamana hänen peräänsä. Parin kilometrin takaa-ajon jälkeen kalastuksenvalvoja sai miehen kiinni.
– Katsotaanpa sinun kalastuslupasi! valvoja huohotti.
Karkuun lähtenyt kaveri veti esiin lompakkonsa ja ojensi voimassa olevan kalastuslupansa.
– Mitä ihmettä! Miksi sinä juokset karkuun pitkin tunturia, vaikka sinulla on voimassa oleva lupa?
– Niin herra valvoja, kyllähän minulla on, mies sanoi pilke silmäkulmassa, – toisin kuin
noilla kavereillani tuolla!
On eduksi koko maalle, jos metsät hakataan mahdollisimman tarkasti pois. Siellä, missä metsä vallitsee, vallitsee myös kurjuus, tietämättömyys ja raakuus.
J. V. Snellman
Nimismies oli varma siitä, että Virtasen isäntä harjoitti salametsästystä. Saadakseen asialle todisteet hän päätti eräänä talviaamuna mennä väijymään Virtasen talon ulkopuolelle. Kun Virtanen sitten lähtisi metsälle, nimismies seuraisi häntä.
Nimismies valitsi hienon piilopaikan, josta hän näki Virtasen talolle, mutta häntä ei voinut nähdä talosta. Hän asettui piilopaikkaansa värjöttelemään aamuhämärissä jo ennen auringonnousua. Muutaman tunnin kuluttua Virtasen talon ovi aukeni ja ovelta kuului huuto:
– Nimismies on hyvä ja tulee sisälle lämmittelemään. Kahvikin on jo keitettynä.
Nimismies kömpi kylmästä jäykkänä ja itselleen vihaisena tupaan. Hän kysyi Virtaselta:
– Miten ihmeessä isäntä näki minut?
– En minä nimismiestä nähnytkään. Minulla on vaan aina aamuisin tapana varmuuden vuoksi huutaa tuolla tavalla ennen kuin lähden metsälle.
Ystäväporukka lähti hirvijahtiin ja jakaantui pareihin päiväksi. Illalla kämpälle palatessa yksi miehistä hoiperteli paikalle valtavan uroshirven painon alla.
– Missä Martti on? kysyivät muut.
– Martti sai jonkinmoisen kohtauksen. Hän jäi tuonne muutamien kilometrien päähän.
Muut olivat ihmeissään.
– Jätit Martin sinne makaamaan ja toit hirven tänne?
– Se oli vaikea päätös, mutta arvelin, ettei kukaan varastaisi Marttia.
