Hassua, miten nopeasti päivä voi muuttua. Kaikki alkoi mainiosti, kun Keho söi yhden suosikkiaamiaisistani: jogurttia ja kaurapuuroa mustikoiden kera. Kaurassa ja marjoissa olevien kuitujen ansiosta toimin kuin unelma, jos tiedätte mitä tarkoitan. Mikä parasta, jogurtti kuhisee probiootteja, eläviä bakteereita, jotka ylläpitävät suolistoflooraani, eli niitä ihmeellisiä mikrobeja, jotka edistävät ruuansulatusta ja vastustuskykyä. Kun suolistofloorani on tasapainossa ja tyytyväinen, Keho voi syödä vaikka sitä jääkaappiin ties kuinka pitkäksi aikaa unohtunutta kiinalaista ruokaa sairastumatta.
Mutta palataan siihen myöhemmin. Kello on vasta 8.30, ja toiveikkuuteni hälvenee matkalla töihin. Keho muistaa myöhään illalla saamansa sähköpostin pomoltaan (”Tule tapaamaan minua huomenna kello 15.30.”). Hmm… Ei kuulosta ylennykseltä. Kaiken lisäksi aamuruuhka on hirveä! On aika toivottaa tervetulleeksi stressihormonit, kuten kortisoli, jotka saattavat kääntyä minua vastaan, kun ne ovat jatkuvasti läsnä Kehon rasittavien päivien aikana. Hän saattaa saada paljon aikaan, mutta minä saan kärsiä seuraukset. Kun hänen stressihormonitasonsa nousee jyrkästi, hänen aivonsa käskevät limakalvossani olevia erikoistuneita soluja erittämään tulehdusta torjuvia kemikaaleja. Oikeassa infektiossa niistä onkin hyötyä, mutta kun todellista vaaraa ei ole, ne aiheuttavat lihassupistuksia, jotka saavat minut turpoamaan ja ärtymään (tervetuloa vatsanväänteet ja tarve päästä äkkiä vessaan). Se taas saattaa entisestään pahentaa Kehon ärtyvän suolen oireyhtymää. Sen ansiosta joudun kestämään sietämätöntä, vihlovaa kipua. Eikö kuulostakin mukavalta? Minun pitäisi muistaa juonia aivojen kanssa, kuinka saisimme Kehon rentoutumaan hetkeksi. Joogasta ei ole juuri apua, jos hän tarkistaa kännykkänsä sähköpostit ennen jokaista alaspäin katsovaa koiraa.
Salainen nuorallatanssini
Taisin juuri tuntea, kuinka aiemmin mainitsemani suolistofloora ryhtyi tositoimiin. Tämä noin 100 biljoonan mikro-organismin kuhiseva massa limakalvossani tekee melkoisen työn. Valtaosa organismeista on kunnon kansalaisia, pieniä työläisiä, jotka edistävät ruuan sulamista pilkkomalla ravintoaineita ja pitämällä erilaiset bakteerit aisoissa. Sen vuoksi anelen Kehoa syömään enemmän kuituja ja jogurttia, kuten tänään aamiaisella. Nämä ”prebiootit” (eli kaurapuuro ja mustikat) sekä jogurtin probiootit ovat kuin tunnollisia valvojaoppilaita, jotka varmistavat, että kiltti suolistofloora saa tehdä työnsä rauhassa ilman riitapukareita.
Aivan oikein: osa suolistofloorasta on hieman, tuota, hukassa. Kun nämä ilkeät bakteerit pääsevät riehumaan valtoimenaan, Keho kyllä huomaa sen. Minä olen huonossa kunnossa ja saan hänet tuntemaan olonsa turvonneeksi ja paisuneeksi, aivan kuin hänellä olisi ilmavaivoja (Hyvästi pillifarkut!). Jotkut asiantuntijat sanovat, että kun minussa on liikaa tietyntyyppisiä mikrobeja, saatan aiheuttaa painonnousua, autoimmuunisairauksia ja masennusta.
Keho alkaa uurastaa heti työpaikalle päästyään. Minua alkaa janottaa. Onko hänellä todella niin kiire, ettei hän voi pitää taukoa juodakseen tai syödäkseen välipalaa? Lounasajan koittaessa olen huolissani (se puoli neljän tapaaminen lähestyy) ja nälissäni, mikä on huono yhdistelmä. Tiedän, että Keho hotkii tacoateriansa aivan liian nopeasti.
Kun pureskeltu lounas saapuu muusina mahalaukkuuni, ryhdyn töihin. Annan sille kunnon hieronnan supistelemalla lihaksiani hellästi ja rytmikkäästi, jotta ruoka hajoaa. Sitten on kemikaalien vuoro: tortilla, pavut ja guacamole liukenevat suolahappoon lihasten jatkaessa hierontaansa. Happo on tehokasta tavaraa. Olen kuin pyykinpesukone, mutta tahrojen sijaan irrotan elintärkeitä ravintoaineita Kehon ruuasta.
Olen melko pitkälle kehittynyt koneisto, vaikka itse sen sanonkin. Mahalaukkuni on muuten pienempi kuin luuletkaan. Kuvittele tyhjä pussi, joka on suunnilleen nyrkinkokoinen ja sijaitsee vasemmalla heti kylkiluiden alapuolella. Pussi on kuitenkin erittäin venyvä. Esimerkiksi jouluna siihen on todettu mahtuvan litra, tai jopa puolitoista litraa kinkkua ja Aila-tädin makoisaa lanttulaatikkoa. Olen niin taitava, että pystyn käsittelemään kaikkia ravintoaineryhmiä, proteiineja, rasvoja ja hiilihydraatteja, eri tahtiin ja eri ruuansulatusentsyymien avulla. Rasvan pilkkominen kestää pisimpään, tiedoksi vain. Runsas tacolounas pursuilee rasvaa, proteiinia ja kuituja, joten sen käsittelemiseen menee useampi tunti.
Tunne mahanpohjassa
Palattuaan työpöytänsä ääreen lounaan jälkeen Keho yrittää keskittyä 53 avaamattomaan sähköpostiinsa. En voi olla häiritsemättä häntä ahdistuksissani. Saan hänet muistamaan huolensa teinipojastaan Lukesta. Hän kutsuu sitä tunteeksi mahanpohjassa, ja siinä hän osuu oikeaan. Jotkut tutkijat kutsuvat minua toisiksi aivoiksi, koska limakalvossani on 100 miljoonaa hermosolua, joita kutsutaan enteeriseksi hermostoksi. Teen tiivistä yhteistyötä varsinaisten aivojen kanssa. Lähettelemme viestejä toisillemme hermosolujen ja hormonien välityksellä ja ohjailemme Kehon mielialaa kuin käsissämme olisi sätkynukke. Kun minulla on huono olo, lähetän aivoille viestejä, jotka tekevät Kehon levottomaksi. Pakotan häntä kiinnittämään huomiota niihin vihjeisiin, joilla Luke on antanut ymmärtää, ettei kaikki ole kunnossa. Aivot saavat kaiken kunnian, mutta minäkin olen melko terävä. (Olen muuten oikeassa Lukesta: hän saa jatkuvasti huonoja numeroita matematiikan kokeista, muttei halua paljastaa sitä Keholle.)
Voi ei. On salaperäisen kokouksen aika. Kortisoli nousee kohisten! Sydän tykyttää nopeammin! Verenpaine kohoaa pilviin! Haluaisin pysyä tyynenä, mutta saan vatsanväänteitä. Sitten pahin painajaiseni käy toteen: toimiston hiljaisuuden rikkoo kova, pärähtävä ääni. Kyllä, se olin minä. Yritäpä itse vaivata jättikokoinen tacoannos molekyyleiksi päästämättä pihaustakaan! Se ei ole mahdollista. Onneksi Kehon työpaikka ei ole vaarassa: hänen pomonsa haluaa vain kiittää häntä viime viikolla tehdyistä ylitöistä. Keho huokaisee helpotuksesta.
Kun hänen stressitasonsa laskee, ryhdyn jälleen sulattamaan tacoa. Lounas jatkaa vähitellen matkaansa mahalaukustani kohti ohutsuolta. Se ei olekaan mikään pikkuinen suolenpätkä. Kuvittele yli kuusi metriä pitkä putki, jonka läpimitta on noin 2,5 senttimetriä ja joka mutkittelee edestakaisin alavatsassa. Jokainen kohta sen valtavasta pinta-alasta toimii läpikulkuväylänä ravintoaineille, joita olen juuri kerännyt lounaasta. Ne tihkuvat suolen seinämän läpi verenkiertoon ja vievät yhteensä 100 000 kilometrin pituisen verisuoniston avulla elintärkeitä raaka-aineita Kehon jokaiseen kohtaan.
Keho päättää käydä kuntosalilla töiden jälkeen, mutta toivoisin, että hän odottaisi vielä hetken. Hän on juuri hotkaissut ison siivun työtoverinsa syntymäpäiväkakkua, ja Zumba-tunti siirtää verta pois minusta kohti hänen sydäntään ja lihaksiaan. Onhan se totta, että ne tekevät kaiken työn, mutta tehokas treeni hidastaa silti minun toimintaani. Kehon pitäisi vain malttaa odottaa vähintään tunnin aterian jälkeen. Totta puhuen nautin säännöllisestä liikunnasta, koska se parantaa tehokkuuttani. Suosikkini on aerobinen liikunta. Pitkäaikainen liikuntaharrastus pitää lihakseni kunnossa, jolloin ne supistuvat helpommin ja työntävät ruokaa eteenpäin, jotta en mene aivan tukkoon.
Kun Keho vihdoin palaa kotiin, haluan päivällistä välittömästi. Kreikkalaista salaattia ja katkarapuja, nam! Se on melkoinen parannus tacokatastrofin jälkeen, ja odotan urakkani aloittamista innolla. Mutta mitä ihmettä? Keho käy makaamaan heti viimeisen suupalan jälkeen. Ei kai häntä voi siitä syyttää: hän on aivan uuvuksissa uurastettuaan muiden puolesta koko päivän. Mutta kun hän asettuu makaamaan sohvalle, kaikki se suolahappo, jolla aioin sulattaa hänen päivällisensä, loiskuu ylös kohti ruokatorvea, minne se ei missään nimessä kuulu. Ai! Nyt närästää!
Pari tuntia myöhemmin Keho päättää painua sänkyyn. Minä en kuitenkaan koskaan nuku. Olen elin, joka toimii ympäri vuorokauden, ja muutan oliivit, fetan ja katkaravut energiaksi, jota hän tarvitsee huomenna. Yritän vielä suostutella enteerisen hermostoni lähettämään hänelle kauniita unia.
Näin helpotat vatsasi työtä
Kokeile näitä luonnon omia keinoja ummetukseen ja närästykseen
Harrasta joogaa:
Stressin lieventämisen lisäksi osa kiertoliikkeistä tehostaa ruuansulatuselimistön toimintaa, mikä saattaa helpottaa ummetusta.
Popsi piparminttua:
Tällä virkistävällä kasvilla on spasmolyyttisiä vaikutuksia ja se rauhoittaa ruuansulatuskanavaa. Kapseleista saattaa olla apua ihmisille, jotka kärsivät ärtyvän suolen oireyhtymästä.
Suosi juureksia:
Kehosi ei kykene sulattamaan kaikkia hiilihydraatteja juureksissa, kuten porkkanoissa, palsternakassa ja lantussa. Paksusuoleen kulkeutuvat terveelliset hiilihydraatit edistävät säännöllistä suolen toimintaa.
Älä hotki:
Pitkät, kiireettömät ateriat ovat paras keino ehkäistä närästystä. Huolellinen pureskelu tehostaa ruuan sulamista ja helpottaa ruuan nopeampaa siirtymistä mahalaukusta eteenpäin. Syö myös pienempiä annoksia: jättiläisateriat voivat avata mahalaukun ja ruokatorven välisen sulkijalihaksen, jolloin ruokatorveen nousee happoa.
Lähde: Vinkit ovat peräisin lääketieteen alan asiantuntijoilta suositusta amerikkalaisesta televisiosarjasta ”Lääkärit” (”The Doctors”)
Lue lisää