Kolme vuotta sitten perustettu tanssistudio Haapalainen Suutarijääskö Dance Studios, HSDS , Kaapelitehtaalla Helsingissä huokuu samaa ilmapiiriä; ovet ovat auki ja sieltä täältä kuuluu iloinen puheensorina ja nauru musiikin lomassa.
– Yksi tavoitteistamme oli saada tänne latinalaiskulttuurin fiilis. Halusimme tästä meidän näköisemme, koko perheen paikan, johon on matala kynnys tulla vaikkei olisi koskaan tanssinut.
– Meillä on tanssitunteja ihan kaikentasoisille; aivan alkeiden alkeista maailman huippuihin asti. Harrastajat nauttivat saadessaan seurata ulkolaisten vierailijoiden treenaamista ihan läheltä. Täällä ei hyssytellä ovien takana, vaan ovet ovat ennemminkin aina auki.
TANSSI VETI VOIMAKKAASTI
Oulusta lähtöisin oleva Sirpa ja Lapualta kotoisin oleva Jukka tunsivat jo hyvin nuorena tanssissa olevan jotain erityistä taikaa. Jukan varhaisin muisto lapsuudesta on tv:ssä esitetty elokuva, jossa oli tanssiaiskohtaus.
– Olin hyvin pieni, ja se kohtaus on jäänyt elävästi mieleen. Olin aivan liekeissä siitä. Jos Lapualla olisi ollut balettikoulu, minut olisi varmasti viety sinne, mutta tuohon aikaan mahdollisuuksia ei juuri ollut.
– Perheemme oli voimakkaasti kulttuuriin suuntautunut ja olimme nuorisoseuralaisia. Isäni oli erittäin hyvä tanssija, oikein polkkamestari. Äitini oli tuolloin nuorisotoimen vastaavana ja järjesti lopulta nuorisoseuralle kilpatanssikurssin.
Sirpa aloitti klassisen baletin 4-vuotiaana ja nuoresta iästään huolimatta tunsi heti olevansa oikeassa paikassa.
– Opettaja nosti minut hyvin aikaisin satubaletista aikuisten ryhmään, jossa aloimme treenaamaan ihan kunnolla. En tiedä, mistä hän näki kykyni, ehkä keskityin niin intensiivisesti, en tiedä.
Televisio toimi myös Sirpalle innoittajana. Suppeasta tv-tarjonnasta huolimatta silloin tällöin näkyi ohjelmia, jotka liittyivät jollain tavalla tanssiin.
– Nähdessäni Shirley Templen tv:ssä, ajattelin, että vau! Hän oli niin hyvä ihminenkin kaiken muun lisäksi, vaikka rasavilli myös. Muistan miettineeni, että tuohon samaan pitää pystyä, ja tanssien kaikki asiat hoituvat.
Sirpa pakotti 6-vuotiaana serkkupoikansa kanssaan Oulun Telemark Teamin tanssikurssille.
– Muistan sen tunteen, kun valssin neliöiden jälkeen alkoi pyörähdysten harjoittelu ja opettaja alkoi minua pyörittää. Se oli jotain ihan uskomatonta ja se tunne on tallella vieläkin tänä päivänä.
Sirpa ja Jukka saavuttivat menestystä tahoillaan jo nuorina, mutta heidän tiensä pariksi ja tanssipartnereiksi kohtasivat vasta myöhemmin.
– Olimme ihastuneet toisiimme jo nuorena, mutta seurustelimme tahoillamme, emmekä edes ajatelleet asiaa. Vasta kun tuli hetki, että molemmat olivat vapaita, tajusimme, että tässähän tämä on.
HUIPULLE KOVALLA TYÖLLÄ
Monet pyysivät Sirpalta ja Jukalta tunteja, Suomen mestareita kun olivat, ja pari keskittyi vain opettamiseen, kilpailut eivät enää tuntuneet kiinnostavilta.
– Päätimme lähteä Englantiin suorittamaan ammattitutkintoa. Samaan aikaan siellä järjestettiin suuret kansainväliset kilpailut, joita menimme katsomaan. Istuimme yleisössä ja nähdessämme amatööriluokan ajattelimme, että kilpailemista ei enää tarvitse miettiä, keskitymme vain opettamiseen.
– Seuraavana päivänä vuorossa olivat ammattilaiset. Se jysähti molempiin kuin salama kirkkaalta taivaalta; tiesimme, että pystymme tuohon. Kilpailijoiden varmuus ja aikuismainen ote teki meihin suuren vaikutuksen. Teimme päätöksen, emmekä enää katsoneet taaksepäin.
Sirpa ja Jukka muuttivat Lontooseen ja aloittivat kokopäiväisen harjoittelun. Rahasta oli alkuun tiukkaa, tukiverkkoja ei ollut ja parisuhdekin oli usein koetuksella.
– Välillä otimme todella kovaa yhteen. Koskaan ei kuitenkaan kadonnut se ajatus, että menemme yhteistä tavoitetta kohden. Meidän oli pakko löytää keinot selviytyä, ei ollut vaihtoehtoja. Pidimme paljon palavereja keskenämme, luimme niitä muutamia selfhelp-kirjoja, joita silloin oli saatavilla ja kirjoitimme paperille viisi pointtia, miksi juuri sinun kanssasi on hyvä tanssia.
– Olemme nauraneet, että kun tulemme niin könköiksi, ettei kukaan halua meiltä enää tunteja, voimme alkaa lennosta parisuhdeterapeuteiksi.
Sinnikäs ja periksiantamaton työ alkoi kantaa hedelmää, ja pariskunta voitti maailman arvostetuimman ammattilaisten latinalaistanssien British Open -kilpailun Blackpoolissa vuosina 1997, 1998, 1999 ja 2001.
– Teimme ihan kaiken voitavan tanssin eteen, joka ikisen asian. Nautinnon hetketkin olivat sitä varten, että jaksaisimme taas puurtaa. Koskaan ei kuitenkaan tullut sellainen olo, että työn tekeminen olisi harmittanut, tulimme onnellisiksi siitä kaikesta.
KEHO KUNNOSSA
Kovan harjoittelemisen tavoitteena oli saada keho niin hyvään kuntoon, että mitä tahansa kisoissa tapahtuisi, piti pystyä tanssimaan ja yltää parhaaseen tulokseen.
– Noilta ajoilta välillä kaipaa sitä tunnetta kun kroppa oli niin kovassa kunnossa, että tunsi pystyvänsä mihin vain. Se ei kuitenkaan ollut omahyväistä, vaan sellainen “olen palkintoni ansainnut” -tunne.
Sirpa ja Jukka asettivat uransa varrella itselleen paljon erilaisia tavoitteita ja kun yksi vaativimmista lopulta toteutui, se oli hieno hetki.
– Jo kauan ennen kuin olimme huipulla, sovimme yhdeksi tavoitteeksemme vapaasta viennistä tanssimisen, eli meidän täytyi pystyä tanssimaan ilman minkäänlaista valmista koreografiaa.
– Tietysti kilpailuissa on aina koreografia ja on hyvin vaarallista olla noudattamatta sitä, mutta kun se tapahtui ensimmäisen kerran, se oli upea hetki. Olimme treenanneet kehomme aivan huippukuntoon, ja yhtäkkiä kilpailuissa Jukka vain vaihtoi kaiken ja sitten mentiin. Se tunne oli uskomaton, kun huomasi, että kaikki vain toimi, vaikka aivot eivät ehtineet mukaan. Keho teki vaistomaisesti kaiken.
MAAILMANLAAJUISET VAIKUTTAJAT
Jukan mielessä on välillä käväissyt ajatus, että pitäisikö tehdä jotain järkevämpää, kuten lukea vaikka lääkäriksi.
– Mutta toisaalta ihmiset ovat kautta aikojen tukeutuneet hädän hetkellä taiteeseen ja kulttuuriin, se on toiminut selviytymisvälineenä. Sota-aikanakin tanssittiin salaa. Ihmiset tarvitsivat jotain, joka antoi voimaa jaksaa eteenpäin ja uskoa parempaan.
Sirpa puolestaan uskoo, että he ovat lähettiläitä.
– Minulle tärkeä motivaation lähde on ollut se, että meillä on tehtävä. En ole halunnut ajatella, että tanssin vain itselleni, tai meille – kyllä tällä on suurempi tarkoitus.
Jokin aika sitten Sirpa ja Jukka kävivät geenitesteissä ja saivat kuulla yllättävän seikan, joka on selittänyt monta asiaa.
– Meiltä molemmilta löytyi sisäisen motivaation geeni, joka oli itse asiassa helpotus, sillä olemme välillä miettineet, miten puskimme aina vain menemään kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Sisäisen motivaation geeni antaa ihmiselle kyvyn nousta kaikista vastoinkäymisistä; ne tiedostetaan ja sen jälkeen niistä hankkiudutaan eroon. Emme tienneet, että sellaista on olemassakaan.
Pariskunta sai paljon kutsuja esiintymään ympäri maailmaa sekä ammattilaisaikana että sen jälkeen. Suomesta tullut pari oli jotain eksoottista, ja he ovat aina pyrkineet tekemään jotain erilaista, eikä vain menemään vanhan kaavan mukaan. Monet järjestäjistä kutsuivat heidät esiintymään yhä uudestaan ja uudestaan.
Viime vuonna vieraillessaan Amerikassa Jukka tapasi Pohjois-Amerikan kilpatanssimaailman isoja vaikuttajia, ja eräs heistä kertoi Jukalle seikan, jota hän vieläkin hämmästelee.
– Hän sanoi minulle: ”Kun tulitte Amerikkaan, vaikutitte todella isosti lajimme sisällä siihen, miten ihmiset suhtautuvat shown luomiseen. Olitte ensimmäinen pari, joka teki showsta paljon suuremman. Esityksenne ei ollut pelkkä demonstraatio, vaan rakensitte siihen kaikki muut elementit ympärille. Olette vaikuttaneet koko pohjoisamerikkalaisen show-kulttuurin syntymiseen.
– Olin aivan ällikällä päähän lyöty. Emme me sitä noin olleet ajatelleet. Aloimme vain tehdä asioita siten, koska se tuntui meistä oikealta.
ERIKOISNUMERO
Jukalla ja Sirpalla oli aiemmin ohjelmistossaan numero, josta sittemmin tuli hyvin kuuluisa. Ääninauha sisälsi hiljaisia hetkiä, jolloin ei ollut musiikkia lainkaan. Hiljaisuuden jälkeen musiikki taas jatkui. Ajoituksen oli osuttava täydellisesti, eikä improvisointiin ollut varaa. Lisäksi numerossa kietouduttiin Sirpan mekon helmoihin ja välillä käsiote puuttui kokonaan ja pari oli kosketuksissa toisiinsa vain helman kautta.
– Emme olleet vielä mestareita siihen aikaan ja esitimme numeron paikassa, jossa kaikki parhaat kilpailijat esiintyivät. Yleisöltä tuli hämmentynyt reaktio ja ajattelimme, että nyt meni pahasti mönkään, mutta ei voinut enää mitään.
Kiersimme maailmaa ja joku yleisö ei ostanut sitä numeroa ollenkaan ja jotkut taas ylistivät taivaisiin asti. Ranskalaiset pitävät aina kaikesta uudesta ja rakastivat tätäkin numeroa, mutta esimerkiksi Japanissa sitä ei ymmärretty lainkaan.
Ajattelimme, että nyt on aika lopettaa sen esittäminen ja vaihdoimme tyyliä perinteisempään.
– Yhtäkkiä ihmiset alkoivat kysellä numeroa! Tämän pohjoisamerikkalaisen kilpatanssivaikuttajan kommentin jälkeen aloimme vasta miettiä, että niin, mehän käytimme ensimmäisinä vaatetta osana koreografiaa ja meidän jälkeemme muutkin alkoivat tehdä samaa. Olimme yksi edelläkävijöistä siinä, miten showta voi värittää erilaisilla elementeillä.
MENESTYSTÄ MONELLA MITTARILLA
Tällä hetkellä Sirpa ja Jukka opettavat tanssia sekä Lontoossa että Helsingissä.
– Meillä on Lontoossa selkeät sesongit, jolloin huiput tulevat sinne valmennettaviksemme, ja muina aikoina opetamme Helsingissä täällä omalla studiollamme.
Tanssilla on useissa tutkimuksissa todettu olevan paljon myönteisiä vaikutuksia ihmisiin, ja näitä vaikutuksia Sirpa ja Jukka saavat todistaa päivittäin studiollaan.
– Yksi hienoimmista asioista on ollut se, miten ihmiset puhkeavat kukkaan, kun alkavat käydä tanssimassa. Täällä on nähty todella monta tapausta, joissa ihmiset tulevat ensimmäiselle tunnille varovasti ja jopa peloissaan, mutta kun he uskaltautuvat ja huomaavat tykkäävänsä siitä, sitä pulppuavaa iloa ja onnellisuutta on hienoa todistaa.
– Jo yksi tanssitunti vaikuttaa voimakkaasti ihmisen ryhtiin ja vireyteen; syke nousee hauskalla tavalla ja tulee hiki – muutos näkyy saman tien.
Kilpatanssi porskuttaa Suomessa kovaa vauhtia eteenpäin, 10-tanssin hallitseva Euroopan mestaripari on suomalainen, Jaak Vainomaa ja Tiina Tulikallio. Pari voitti kilpailun ylivoimaisesti.
– Jaak tuli Eestistä Suomeen kymmenisen vuotta sitten ja on ollut opissamme siitä lähtien. Sekä Jaak että Tiina opettavat täällä meidän salillamme.
Junioritasolla lahjakkuuksia löytyy useita, mutta kilpatanssi on haastava laji ja osa junioreista lopettaa jossain vaiheessa.
Sirpa ja Jukka tekevät kaikkensa, jotta kaikkein lahjakkaimmat jaksaisivat jatkaa.
– Junioritasolla parin löytyminen saattaa aiheuttaa ongelmia. Parin täytyy olla oikean ikäinen ja oikean kokoinen ja aina sellaista ei vain löydy. Silloin täytyy vain mennä jonkun kanssa eteenpäin ja luottaa siihen, että oikea pari kyllä jossain vaiheessa tulee vastaan.
– Meidän opetustyömme on myös kasvatustyötä. Ei kaikista todellakaan tarvitse tulla maailmanmestareita, eikä edes pärjätä millään tavalla. Me ajattelemme kokonaisuutta. On ihanaa opettaa nuoria, ja pystymme antamaan heille paljon muutakin kuin tanssiuran. Se on todella tärkeä osa työtämme.
TUTTU TUOMARI. Jukka Haapalainen on tuttu kasvo monen vuoden ajalta Tanssi tähtien kanssa -tv-ohjelman tuomaristosta.
PÄTEVÄT OPPILAAT. 10-tanssin Euroopan mestaripari on suomalainen. Jaak Vainomaa ja Tiina Tulikallio ovat saaneet oppia Sirpalta ja Jukalta.
Lue lisää:
Nicke Lignell – näyttelijä, joka ei esitä
