Previous slide
Next slide

D-vitamiini ja aurinko – onko aurinkosuoja todellakin tarpeellista?

Facebook
Twitter
WhatsApp
Pinterest
Email
Tulosta
Kirjoittanut: Valitut Palat

Terveysalan asiantuntijat uskovat, että useimmat meistä eivät saa tarpeeksi D-vitamiinia, hormonia, jota iho tuottaa auringonvalon avulla. Ihmisillä, joiden D-vitamiinitasot ovat matalat, esiintyy merkittävästi enemmän käytännössä kaikkia mahdollisia sairauksia: syöpää, diabetesta, liikalihavuutta, osteoporoosia, sydänkohtauksia, aivoinfarkteja, masennusta, kognitiivista heikentymistä, autoimmuunisairauksia ja niin edelleen.

D-vitamiinia on hankalaa saada tarpeeksi pelkästään ruoasta. Kun esi-isämme elivät ulkotiloissa trooppisilla alueilla, heillä ei ollut tätä ongelmaa. Heidän kehonsa, joita vaatteet eivät todennäköisesti verhonneet kokonaan, tuottivat kaiken heidän tarvitsemansa D-vitamiinin aurinkoaltistuksen ansiosta.

Nykyään 90 prosenttia meistä viettää kuitenkin 22 tuntia vuorokaudesta sisätiloissa, kerrotaan Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto EPA:n tutkimuksessa. Ja kun sitten menemme ulos, meitä on opetettu käyttämään aurinkovoiteita suojaksi vaarallisilta UV-säteiltä, jotka voivat aiheuttaa ihosyöpää. Koska aurinkosuojan käyttö voi vähentää luontaista D-vitamiinin tuotantoamme, meitä kehotetaan hankkimaan sitä lisää purkista. Eräässä kaikkien aikojen laajimmista, New England Journal of Medicine -lehdessä vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa, jossa 25 871 koehenkilöä sai suuren annoksen D-vitamiinilisää viiden vuoden ajan, lisäravinteella ei kuitenkaan ollut vaikutusta syöpään, sydänsairauteen tai aivoinfarkteihin.

Siksi jotkut tutkijat väittävätkin nykyään, että paras tapa saada D-vitamiinia on altistua yllämme paistavalle suurelle tulipallolle. Yksi heistä on lempeäkäytöksinen Edinburghin yliopiston ihotautilääkäri Richard Weller. ”En ole luonnostani kapinallinen”, hän tähdentää. ”Päädyin tälle polulle seuraamalla löytämääni dataa.”

Noin kymmenen vuotta sitten Weller tutki typpioksidia, elimistön tuottamaa molekyyliä, joka laajentaa verisuonia ja alentaa verenpainetta. Hän löysi aiemmin tuntemattoman biologisen mekanismin, jossa iho käyttää auringonvaloa tuottaakseen typpioksidia.

Jo aiemmin oli epäilty, että niin verenpainearvot, sydäntautien ja aivoinfarktien määrä kuin kokonaiskuolleisuuskin kasvavat mitä kauemmaksi kuljetaan aurinkoisesta päiväntasaajasta, ja ne kaikki nousevat pimeiden kuukausien aikana. Weller teki loogisia päätelmiä ja sai ajatuksen, jota hän kutsuu ahaa-elämyksekseen: voisiko ihon altistaminen auringonvalolle laskea verenpainetta?

Ja totta tosiaan: kun hän altisti vapaaehtoiset osallistujat valolle, joka vastaa 30 minuuttia kesäistä auringonpaistetta ilman aurinkosuojavoidetta, heidän typpioksidiarvonsa nousivat ja verenpaineensa aleni. Koska verenpaineella on yhteys sydänsairauteen ja aivoinfarkteihin, se on maailman yleisin kuolinsyy, ja tutkimuksessa aikaansaatu verenpaineen alenema oli tarpeeksi merkittävä estämään miljoonia kuolemia maailmanlaajuisesti.

Eivätkö samaiset auringonsäteet sitten kasvattaisi ihosyövän riskiä? Kyllä, mutta ihosyöpä tappaa yllättävän vähän ihmisiä: Euroopassa ihosyöpään kuolee kuusi ihmistä 100 000:sta, ja jokaista ihosyöpään kuollutta kohti kuolee 63 ihmistä sydän- ja verisuonisairauksiin. (Yhdysvalloissa ihosyöpään kuolee alle kolme ihmistä 100 000:sta, ja jokaista ihosyöpään kuollutta kohti kuolee sydän- ja verisuonisairauksiin noin 80 ihmistä.) Lue lisää yllättävistä ihosyöpäriskeistä!


Melanooma-termin alle on niputettu useita eri sairauksia. KUVA: iStock

Ihmiset eivät ymmärrä tätä, sillä termin ihosyöpä alle on kasattu monia eri sairauksia. Selvästi yleisimpiä niistä ovat tyvisolusyövät ja okasolu- eli levyepiteelisyövät, jotka eivät juuri koskaan johda kuolemaan.

Weller sanoo jopa: ”Kun diagnosoin potilaalla tyvisolusyövän, ensimmäiseksi onnittelen häntä siitä, että hänellä on vastaanotoltani lähtiessä korkeampi eliniänodote kuin sinne tullessa.” Se johtuu todennäköisesti sitä, että tällaisiin vahvasti aurinkoaltistukseen liitettyihin syöpiin sairastuvat ihmiset ovat yleensä terveitä ulkoilmaihmisiä, jotka saavat paljon liikuntaa ja auringonvaloa.

Melanooma, ihosyövän tappava tyyppi, on paljon harvinaisempi; se kattaa 1–3 prosenttia kaikista uusista ihosyövistä. Ja hämmästyttävää kyllä, melanoomaa esiintyy ulkotyötä tekevillä henkilöillä vähemmän kuin sisätyöläisillä. ”Melanooman riskitekijöitä vaikuttaa olevan vaihteleva aurinkoaltistus ja ihon palaminen, varsinkin nuorilla”, Weller kertoo. ”Mutta on näyttöä siitä, että pitkäaikainen aurinkoaltistus on yhteydessä pienempiin melanoomamääriin.”

Nämä ovat vakiintuneessa dermatologiyhteisössä melkoisen radikaaleja sanoja. ”Tiedämme kyllä, että melanooma on tappavaa”, sanoo eräs Amerikan johtavista ihotautilääkäreistä David Leffell Yalen yliopistosta, ”ja tiedämme, että suurin osa tautitapauksista johtuu aurinkoaltistuksesta. Eli ihmisten täytyy ehdottomasti olla varovaisia.”

Weller löysi kuitenkin jatkuvasti uutta näyttöä, joka ei sopinut viralliseen ohjeeseen pysytellä poissa auringosta. Jotkut parhaista todisteista tulivat ruotsalaisen Karoliinisen instituutin synnytysopin ja gynekologian vanhemmalta tutkijalta Pelle Lindqvistiltä. Lindqvist seurasi yli 30 000 ruotsalaisnaisen auringonottotapoja yli 20 vuoden ajan. Alun perin hän tutki veritulppia, joita hän oli huomannut esiintyvän vähemmän naisilla, jotka viettivät enemmän aikaa auringossa – ja vähemmän kesäaikaan.

Lindqvist tarkasteli myös kakkostyypin diabetesta, ja selvisi, että sitäkin esiintyi auringonpalvojilla vähemmän. Entä melanooma? On totta, että enemmän aurinkoaltistusta saaneilla naisilla sitä esiintyi enemmän, mutta he kuolivat siihen kahdeksan kertaa epätodennäköisemmin.

Lindqvist päätti siis tutkia yleistä kuolleisuuslukua, ja tulokset olivat järisyttäviä. Kahdenkymmenen vuoden tutkimusjakson aikana aurinkoa välttelevät naiset kuolivat kaksi kertaa todennäköisemmin kuin ahkerasti aurinkoa ottavat.

Ei ole montaakaan arkista elintapatekijää, jotka voivat kaksinkertaistaa kuoleman riskin. Journal of Internal Medicine -lehdessä vuonna 2016 julkaistussa tutkimusraportissa Lindqvistin tutkijaryhmä laittoi asian oikeisiin mittasuhteisiin: ”Aurinkoaltistuksen vältteleminen on elinajanodotteen kannalta yhtä suuri riskitekijä kuin tupakointi.”

Wellerin laajinta, helmikuussa 2020 julkaistua tutkimusta varten hänen tutkijaryhmänsä seurasi 340 000 yhdysvaltalaisen verenpainetta ottaen samalla huomioon erilaiset muuttujat, kuten iän ja ihotyypin. Tulokset osoittivat selvästi, että aurinkoisemmilla alueilla elävillä henkilöillä on matalampi verenpaine yksinkertaisesti siksi, että auringonvaloa pääsee heidän iholleen.

Jutellessani Wellerin kanssa erehdyin kutsumaan kyseistä huomiota järjenvastaiseksi. ”Se on täysin järkeenkäypää”, hän vastasi. ”Homo sapiens on ollut olemassa noin 200 000 vuoden ajan. Ennen teollista vallankumousta asuimme ulkoilmassa. Kuinka selvisimme neoliittisestä kaudesta ilman aurinkosuojavoiteita? Itse asiassa oikein hyvin. Järjenvastaista tässä on se, että ihotautilääkärit kuuluttavat kaikkialla: ’Älkää menkö ulos, saatatte kuolla.’”


Kannattaako helteellä valita kadun aurinkoisempi puoli? KUVA: iStock

Aurinko & melanooma

Ihotautilääkärit käyttävät ison osan ajastaan hoitaen potilaita, joilla on kauhistuttavia melanoomia, joten on luonnollista keskittyä niiden ehkäisemiseen. Iso kuva paljastaa kuitenkin sellaisen ajattelutavan rajoitteet – ja asiat muuttuvat vain mielenkiintoisemmiksi.

D-vitamiini vaikuttaa nyt vain aurinkoisen jäävuoren huipulta. Auringonvalo käynnistää elimistössä myös muiden tärkeiden kemikaalien, kuten serotoniinin ja endorfiinien vapautumisen. Se alentaa eturauhas-, rinta-, haima– ja paksusuolen syövän riskiä. Se parantaa vuorokausirytmiä. Se vähentää tulehdusta ja hillitsee autoimmuunireaktioita. Se helpottaa käytännössä kaikkia mielenterveyden ongelmia, joita kuvitella saattaa. Ja se on ilmaista.

Nämä vaikuttavat eduilta, joista jokaisen tulisi pystyä hyötymään. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan prosessoi auringonvaloa samalla tavalla. Tummempi-ihoiset ihmiset tarvitsevat suurempaa altistusta auringolle saadakseen sen terveyshyödyt. Silti heitäkin kehotetaan toimimaan päinvastaisesti.

Weller työskentelee joka vuosi jonkin aikaa ihotautisairaalassa Addis Abebassa, Etiopiassa. Kaupunki ei ole vain lähellä päiväntasaajaa, vaan se sijaitsee myös 2 300 metriä meren pinnan yläpuolella, joten se saa osakseen suuret määrät ultraviolettisäteilyä. Siitä huolimatta Weller kertoo: ”En ole nähnyt ihosyöpää. Silti afrikkalaista syntyperää olevia brittejä ja amerikkalaisia kehotetaan välttelemään aurinkoa.”

Kaikki varhaiset ihmislajit kehittyivät ulkona trooppisen auringon alla. Ilman, veden ja ruoan lailla auringonvalo oli yksi tärkeimmistä energianlähteistämme. Ihmisille kehittyi myös luonnollinen suojakeino liiallista säteilyä vastaan: melaniini, luonnon oma aurinkovoide. Tummaihoiset afrikkalaiset esi-isämme tuottivat niin paljon melaniinia, ettei heidän tarvinnut koskaan olla huolissaan auringosta.

Tummaihoiset henkilöt saavat melanooman vain harvoin. Yhdysvalloissa siihen sairastuu 26 valkoihoista, 5 latinalaisamerikkalaista ja yksi afroamerikkalainen 100 000 asukasta kohti. Niissä harvoissa tapauksissa, joissa afrikkalaista syntyperää oleva henkilö sairastuu melanoomaan, on se erityisen tappavaa muotoa. Yleensä tauti on kuitenkin kämmeniin, jalkapohjiin tai kynsien alle kehittyvää, ei auringon vaikutuksesta johtuvaa tyyppiä.

Samaan aikaan afroamerikkalaisilla on paljon diabetesta, sydänsairautta, aivoinfarkteja, sisäelinsyöpiä ja muita tauteja, joiden hoidossa auringonvalolla näyttäisi olevan osansa – he eivät todennäköisesti kuitenkaan saa sitä tarpeeksi. Koska heillä on synnynnäisesti paljon melaniinia, he tarvitsevat enemmän aurinkoaltistusta tuottaakseen D-vitamiinin kaltaisia yhdisteitä, ja he pystyvät huonommin varastoimaan D-vitamiinia lyhyempien ja pilvisten päivien varalle. Auringosta on heille paljon enemmän hyötyä kuin haittaa.

Siltikin ihmisiä johdetaan harhaan ja saadaan heidät uskomaan voimakkaaseen auringolta suojautumiseen. Nettisivuillaan amerikkalainen dermatologinen järjestö AAD ”suosittelee, että jokainen, ihonväristään riippumatta, suojaa itsensä auringon vahingollisilta ultraviolettisäteiltä hakeutumalla varjoon, pukeutumalla suojaaviin vaatteisiin ja käyttämällä laajakirjoista, vedenkestävää aurinkovoidetta, jonka suojakerroin on vähintään 30.” Wellerin mielestä neuvo on raivostuttava, ja hän kutsuu sitä ”mainostempuksi”. (Samaa neuvoa jakavat myös Euroopan komission aloite European Code Against Cancer sekä Maailman terveysjärjestö: myös he suosittelevat auringossa vietetyn ajan rajoittamista sekä suojaavien vaatteiden ja aurinkovoiteiden käyttämistä.)


Vaikka artikkelissa suositellaan kehon altistamista auringolle, suosittelemme kuitenkin ihon suojaamista auringossa palamisen välttämiseksi joko vaatteilla tai aurinkorasvalla. KUVA: iStock

Muualla maailmassa useat asiantuntijat ovat jo ymmärtäneet auringonvalon hyödyt. Aurinkoisessa Australiassa ääni vaihtui kellossa vuonna 2005. Kun UV-indeksi on alle kolmen (mitä on se talvella suuressa osassa Yhdysvaltoja ja Eurooppaa), Australian virallisissa ohjeissa sanotaan: ”Aurinkosuojausta ei suositella, ellet vietä ulkona pitkiä aikoja tai oleskele lumen kaltaisten heijastavien pintojen läheisyydessä. Tukeaksesi D-vitamiinin tuotantoasi vietä hieman aikaa ulkona keskellä päivää niin, että osa ihosta on paljaana.”

Uusi-Seelanti otti käyttöön samankaltaiset ohjeistukset, ja Britannian dermatologien yhdistys BAD meni vieläkin pidemmälle: ”Kun nauttii auringosta turvallisesti ja estää ihoa palamasta, voi edistää D-vitamiinin tuotantoa ilman, että ihosyöpäriski nousisi kohtuuttomasti.”

Leffel suosittelee ”järkevää” lähestymistapaa. ”Olen aina neuvonut potilaitani, että heidän ei tarvitse ryömiä piiloon, mutta heidän tulisi käyttää maalaisjärkeä ja varoa liian pitkäaikaista aurinkoaltistusta ja erityisesti auringonpolttamia”, hän kertoi minulle.

Yhdestä asiasta kaikki asiantuntijat ovat samaa mieltä: auringonpolttamat, varsinkin lapsena ja nuorena, ovat erityisen pahasta.

Loppujen lopuksi päätös on sinun. Jokaisen omat tarpeet vaihtelevat vuodenajan, leveyspiirin, ihonvärin, oman menneisyyden, elämänkatsomuksen ja monen muun tekijän mukaan, joten on mahdotonta antaa kaikille sellaisenaan sopivia suosituksia. Itse olen tehnyt oman valintani. Minua kutsuu maailma täynnä terveellisiä ulkoiluseikkailuja. Tästä päivästä lähtien aion kävellä kadun aurinkoista puolta.

Aurinko ja näkö

On yksi asia, josta lähes kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä: silmien suojaaminen auringolta on todella tärkeää. International Journal of Environmental Research and Public Health julkaisi vuonna 2020 tutkimuksen, jonka kirjoittajina olivat tohtorit Lindqvist ja Weller sekä 13 muuta tutkijaa. He selvittivät, että auringon säteille altistuminen voi aiheuttaa silmänpohjan ikärappeumaa, verkkokalvon rappeumaa, kaihia ja sarveiskalvontulehdusta. Jos oleskelet ulkona, käytä aurinkolaseja (mielellään leveästi muotoiltuja) tai piilolinssejä, jotka suodattavat ultraviolettisäteitä.

Lue lisää: