Historian havinaa
- Paljon oli aihetta lauluun
Kirjoittanut: Kimmo Kallonen
Reino Helismaa oli sodat käyneen sukupolven viihdyttäjä, kirjuri ja sanoittajamestari, joka sai ansaitsemansa tunnustuksen vasta kuolemansa jälkeen.
Helsingin Punavuoressa elettiin vielä seesteisiä aikoja, kun Reino Vihtori Helenius syntyi 12. heinäkuuta 1913 viisilapsisen perheen kuopuksena. Äiti lauleskeli villille ja kujeilevalle pojalle J. Alfred Tannerin kupletteja, joita Reino jo nelivuotiaana kävi esittämässä naapureilleen. Varhaisvuodet olivat onnellisia, mutta vuoden 1918 kevään tapahtumat mullistivat myös Heleniuksen perheen elämän.
Reinon isä Viktor oli työväenhenkinen rakennusmestari, mutta ei kuulunut punakaartiin. Saksalaisten joukkojen vallatessa Helsingin hän ei malttanut noudattaa varoituksia, vaan meni itsepaisesti työpaikalleen ja tuli ammutuksi kadulla. Isän turha ja epäoikeudenmukainen kuolema järkytti pientä poikaa ja lapsuus loppui tylysti aivan liian varhain.
AFFUN INNOSTAMANA. Miehen mallin Reinon elämässä otti eno August Kanerva, joka oli perustanut kirjapainon Lahteen. Kanervan kirjapaino kustansi muun muassa kuplettimestari ”Affu” Tannerin lauluvihkoja, ja eno järjesti Tannerille esiintymisiä, jotka tekivät teini-ikäiseen Reinoon lähtemättömän vaikutuksen.
Äiti toivoi perheen kuopuksesta ylioppilasta, mutta oppikoulu jäi töin tuskin suoritettuun keskikouluun. Nuorukainen hakeutui vapaaehtoisena armeijaan ja sen jälkeen sekalaisiin töihin. Myös laulutekstejä alkoi syntyä kuin luonnostaan kavereiden kanssa perustetulle Salpausselän Laulupojat -yhtyeelle j a erilaisille kisälliryhmille.
Vaikka J. Alfred Tanner kuoli jo 1927, Timo Kalevi Forss korostaa kirjassaan Affun merkitystä Helismaan kehitykselle myöhempänä sanoittajamestarina.
KOLMEN SODAN MIES. Heleniuksesta tuli Helismaa Kalevala 100-juhlavuoden yhteydessä vuonna 1935, jolloin nimien suomentamisbuumi oli suurimmillaan sitten J.V. Snellmanin satavuotispäivän 1906. Samoihin aikoihin Reino aloitti konelatojan työt August Kanervan kirjapainossa. Latomossa kirjainten ja kielen kanssa työskentelemisestä ei ollut ainakaan haittaa tulevan riimien mestarin kehitykselle.
Elämä vakiintui muutenkin. Helismaa avioitui Lempi Turusen kanssa vuonna 1936. Nuori perhe muutti Viipuriin, kun Reino sai työpaikan Karjalan kirjapainosta.
Helismaa kuului sukupolveen, jonka osaksi tuli kokea kolme sotaa. Sisällissodan kaaoksessa keväällä 1918 hän menetti isänsä ja talvisodassa perheen kodin Viipurissa. Jatkosodassa alikersantti Helismaa palveli rintamalla kaikilla kolmella, Karjalan-, Maaselän- sekä Aunuksen kannaksella, mutta selvisi ehjin nahoin.
Asemasotavaiheessa Helismaa saattoi keskittyä laajemmin kirjallisiin töihin, ja pian hänen runonsa ja kuplettisanoituksensa alkoivat saada myös laajempaa julkisuutta, ensin Jalkaväkirykmentti JR 4:n Punamustat-orkesterin kiertueilla ja vuonna 1943 Helsingin Messuhallista radioidussa asemiesillassa. Helismaan kirjoittamaa ja esittämää ”Santerin lomamatkaa pidetäänkin hänen ensimmäisenä hittinään.
Jatkosodan aikana Helismaahan kiinnitti huomiotaan myös tykistöupseeri ja säveltäjänä jo tunnettu Toivo Kärki. ”Päätin, että jos selviän sodasta hengissä, tulen ottamaan tuohon kaveriin yhteyttä heti sodan loputtua.” Yhteistyö Kärjen kanssa onkin jälkeenpäin ajatellen Helismaan elämäntyön parhainta ja kestävintä historiaa. Ensimmäinen myyntimenestys oli rallatus ”Suutarin tyttären pihalla”, jonka menekkiä edisti Yleisradio kieltämällä sen soittamisen.
KIERTUE-ELAMAA. Sodan jälkeen purkautuivat paineet kiihkeänä työnteon aikana. Helismaa kirjoitti radiohupailuja, sanoituksia ja käännöksiä, sävelsikin jonkin verran. Ikivihreistä lauluista esimerkiksi Päivänsäde ja menninkäinen, Rakovalkealla sekä Reissumies ja kissa ovat Helismaan omia sävellyksiä. Pian kaksikon työnjako kuitenkin muotoutui niin, että Helismaa keskittyi sanoituksiin ja Toivo Kärki sävelsi tai sovitti käännösiskelmät. Laulut esitti useimmiten Tapio Rautavaara.
1940-luvun lopulta alkoi myös tiivis kiertueelämä erilaisilla kokoonpanoilla, joista tunnetuin oli Helismaa, Rautavaara ja säestäjäksi palkattu hanuristi Esa Pakarinen. Joskus mukana oli myös Toivo Kärki ja satunnaisesti muitakin ajan tahtia, kuten Henry Theel ja Olavi Virta.
Helismaan ja Rautavaaran tiet erosivat Mantan matkustajakodissa syksylla 1950, kun Rautavaara päätti hajottaa kolmikon. Kaverusten välit viilenivät. Rautavaara jatkoi omillaan. Pakarinen ja Helismaa löysivät kolmanneksi viipurilaisen muusikon ja huumoriveikon Jorma Ikävalkon.
1950-luvulla Tapio Rautavaara ei juuri levyttänyt Helismaan lauluja, poikkeuksena esimerkiksi Toivo Kärjen sävellys Lauluni aiheet. Mutta Helismaan erityisesti Rautavaaralle kirjoittamat Reppu ja reissumies sekä Kulkurin iltatähti lauloi levylle Matti Louhivuori. Rautavaaran tulkinnat tallennettiin vasta kesällä 1965, Helismaan kuoleman jälkeen.
HURJIA TUOTANTOMAARIA. Reino Helismaa tunnetaan laulujen sanoituksista, ja helposti unohtuu, että hän teki paljon muutakin. Forss luetteloi kirjassaan 31 elokuvakasikirjoitusta, 18 revyytä ja näytelmää, 77 radioon kirjoitettua hupailua, 26 käsikirjoitusta televisiolle, kuusi kirjaa, 21 sävellystä ja 1320 levytettyä sanoitusta ja käännöskappaletta.
Hengästyttävä työmäärä näkyi tietysti laadussakin. Läheskään koko tuotanto ei ole kestänyt aikaa, ja taiteellisen kunniahimonkin kanssa oli ajoittain vähän niin ja näin. Varsinkin monet rillumarei-kauden elokuvat sekä Pekka ja Pätkä -tarinat ovat selvästi kiireellä kyhättyjä, ja kritiikki oli tyrmäävää. Lohtuna oli tuottaja Toivo Särkän keräämät rahat, joista riitti kymmenykset käsikirjoittajallekin.
Helismaa ja Kärki ottivat kuitenkin murskaarvostelut itseensä ja lähtivät vastaiskuun. Salanimillä Väino Karras ja Markku Tienoja he kirjoittivat laulunäytelmän Ruoska ja rakkaus. Kriitikot suitsuttivat niin kauan kuin tekijät pysyivät salassa. Kun he paljastuivat, kelkka kääntyi. Silti Ruoska ja rakkaus on elänyt pitkään teattereiden ohjelmistossa.
Reino Helismaa ei saanut ansaitsemaansa tunnustusta ennen varhaista kuolemaansa. Monen sukupolvensa taiteilijan tapaan hän menehtyi nuorena, vasta 51-vuotiaana. Raskas kiertue-elämä, valvotut yöt ja tupakanpoltto ja lopulta luusyöpä uuvuttivat mestarin tammikuussa 1965.
Kuvat: Warner Music Finland Oy
